Miksi ihminen syö enemmän kuin tarvitsee? Onko se oire jostain, mitä ei koskaan ole saanut? Hellyyden ja huomion puutetta lapsena? Ehkä. Joka tapauksessa läski tuntuu olevan ikuista, joskus sitä saa hieman vähemmäksi mutta useimmiten se palaa korkojen kanssa. On niin kivaa ahtaa suklaata suuhun ja nauttia sen jälkeisestä euforiasta, jonka jälkeen alkavat itsesyytökset. Etkö voinut hillitä itseäsi tälläkään kertaa?

Tänä vuonna jätin jokavuotisen laihdutuslupauksen tekemättä. Sen sijaan aion paneutua syvemmin syihin, miksi en laihdu. Ehkä selvitän mysteerin, ehkä en.

Ystäväpiiriini kuuluu naisia jotka elävät huonossa suhteessa ja ovat sen vuoksi surullisia ja purkavat tuntojaan minulle aika ajoin. Mitä näihin pitäisi kommentoida muuta kuin että: jätä se paska?

Toinen haluaisi kovasti lasta, mutta mies ei. Joka kerta kun tämä ihminen tilittää asiasta minulle, hän kertoo miehelleen ilmoittamasta takarajasta, jolloin lasta aletaan hankkia (ihan kuin niitä lapsia tilattaisiin jostain) tai sitten erotaan. Seuraavalla keskustelukerralla tämä takaraja on kulunut umpeen eikä asiasta puhuta. Lisäksi mies on tunteeton, ei siedä kosketusta eikä omien sanojensa mukaan rakasta ystävääni. Mutta ystäväni jatkaa elämistä tämän miehen kanssa. Miksi?

Toisen tapauksen mies on juoppo. Käy kyllä töissä mutta kotona vain joko nukkuu tai on kännissä. Ovat nukkuneet eri huoneissa jo pitkään ja mies harrastaa henkistä väkivaltaa. Ystäväni sairastaa neurologista tautia, jota stressi pahentaa ja tällaisen miehen kanssa eläminen on elämää stressaavaa isolla S:llä. Ei lapsia, onneksi. Tai siis miehellä on, mutta menee jo armeijaan.